Aitoa iloa. Sitä elämässä
pitää olla. Se onkin nyt syynä tämän blogin aloittamiselle.
Oma blogi on ollut mulle pitkään salainen haave. Olen usein miettinyt, voisiko minulla olla blogi,
osaisinko pitää sellaista, lukisiko sitä kukaan tai mitä muut ajattelisivat jos
pistäisinkin nyt blogin pystyyn. Oikeasti mitään ei voi tehdä, jos alkaa liikaa
pohtia ja miettiä, varsinkaan muiden mielipiteitä. Oikea kysymys varmasti onkin:
”Onko minulla jotain sanottavaa?”
Sanottavaa mistä? Onhan
minulla, monestakin asiasta. On ainakin sen verran, että haluan ajatukseni
tänne jakaa, lukekoot sitten kuka tahtoo :) Suurimpana syynä haluan kuitenkin itse järjestää
ajatukseni. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, ja se on ollut luonnollinen
tapa järjestää asioita. Eikö tässä nyt sitten ole jo tarpeeksi syytä blogin
aloittamiselle?
Mulla on ollut tänä vuonna
melko rankka vuosi. On menty alamäkeä, koettu sateisia päivä ja sitten taas
hurjaa ylämäkeä ja niitä päiviä kun muuta ei ollutkaan kuin aurinkoa. Jossakin
kohtaa ylämäen taas käännyttyä alamäeksi ymmärsin, että tämä ei muuten
vetele. Nyt on otettava se hetki, kun mun elämästä löytyy niitä huippuhetkiä
ihan joka päivä. Ihan joka päivä. Aitoa iloa, kipinän hetkiä, naurua ja riemua,
seikkailua - sitä minä haluan että elämä on.
Tämä blogi on nyt omistettu
niille hetkille. Aidolle ilolle. Nyt me etsitään se kipinä ja lähdetään matkaan.
Innolla odotan, mitä tämä seikkailu tuo tullessaan. Sehän ei voi olla kuin
hyvää. Matka voi olla pitkä ja varmasti on luvassa niitä edellä mainittuja ylä-
ja alamäkiä. Mutta arvaatko miksi mä tiedän, että seikkailusta tulee todellakin
sen arvoinen?
Koska nyt mennään ilon
kautta!
- Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti