Jos mä saisin päättää, niin tää maisema ois mun takapihalla joka päivä
Vierailu viinitilalla
"Yhtään ei tiedä mitä on mutta hyvää joka tapauksessa!" Ei ihan ymmärretty espanjankielistä ruokalistaa :D
Mää ja mamma <3
Aurinko ja lämpö, muuta ei kaivata huippulomalle!
"Äiti ota äkkii se kuva tää vesi on kylmää"
Amadoreksen ranta
Löydettiin myös tanssit! Tuolla olis voinut olla vaikka koko illan :D Ja hei, pakko mainita. Kaikista paras oli tanssipari, jonka ikä oli varmaan 80+ ja vieläkin mentiin, kepeästi! Arvostan.
Tässä kuvassa kyllä kiteytyy onni <3 Lapsen ilo on niin aitoa.
Haluatteko nähdä miltä näyttää aito ilo? Se näyttää tältä.
Tältä näyttää henkilö, joka on juuri juossut 20 minuuttia
kuntosalin juoksumatolla kahden kuukauden liikuntatauon jälkeen! Oikeastaan
tarkemmin sanottuna hölkkäillyt aika rauhassa, mutta hei, oli varmaan tämän
parin kuukauden parhaat 20 minuuttia. Miltähän sitten mahtaa näyttää, kun pääsee oikeasti luontoon juoksemaan? Ei varmaan hymy mahdu kuvaan :D
Rauhassa piti lähteä, joten ei siinä voinut ihan kauheasti
rehkiä. Tauko on kuitenkin vaatinut ilmeisesti veronsa, sillä kun lopetin niin
jaloissa tuntui jopa hiukan raskaalta. En kyllä muista koska olisi kolmen
kilsan lenkistä reidet muka väsyneet :D mutta joo, pikku hiljaa sitä on taas
lähdettävä. Kyllä se siitä sitten nopeasti paranee, kunhan saan aloittaa
urheilun ihan oikeasti taas. Tämä oli nyt vain vähän tällaista fiilistelyä.
Ja todellakin, mikä fiilis! Siis musta tuntui kuin mä olisin
oma itseni ekaa kertaa kahteen kuukauteen. Ihan niin kuin silmät olisi
avautuneet talviunen jälkeen ja keuhkoissa kiertäisi ilma ihan oikeasti (ja voi
olla että tää on tottakin, jos on ollut kerran keuhkot tulehtuneet :D). Mielen
solmut alkoi ratketa ihan uudella tavalla. Niin kuin Asicsin mainoksetkin
sanovat: ”Running releases more than just
sweat”. Todellakin allekirjoitan tämän lauseen!
Musiikkikin kuulosti ihan erilaiselta. Oikeasti, sama
soittolista ja samat kappaleet, mutta niin eri fiilis! Kyllä se keho sitten
ilmeisesti tietää, kun pääsee tekemään sitä mistä oikeasti tykkää. Sitä omaa
juttua. Pukuhuoneessa sitten katsoin peiliin, ja kappas, sieltähän se ilo taas
kurkisti. Silmät loisti!
No niin. Mä olen onnistunut saamaan viikossa elämäni taas ihan
ylösalaisin :D Toivottavasti oikeaan suuntaan kuitenkin. Mä olen tehnyt tässä
pari pikaratkaisua lähitulevaisuutta koskien. Musta tuntuu, että tässä vuoden
aikana mun vaiheet on menneet sellaisissa neljän kuukauden pätkissä, ja niin
menee nytkin. Sain nimittäin töitä Vaasasta. Ei tarvinnut kovin kauaa miettiä,
kun Verotoimistosta otettiin yhteyttä. Terveisin, Hanna ”minähän en enää
Vaasaan takaisin mene”.
Tosi hyvin meni taas. :D Kuva: http://mediakingi.fi/219/miten-meni-noin-niinku-omasta-mielestä
Ei mulla oikein muutakaan järkevää suunnitelmaa ollut ennen
tätä. Pohdin vain, että Vaasa ahdistaa ja sinne muutan takaisin vasta
viimeisessä hädässä. Kävisin Porista käsin pakollisilla kursseilla,
kirjoittaisin kandia ja olisin opiskelukaupungissani niin vähän kuin
mahdollista. Ja niinpä siinä sitten käy, että sinnehän mennään ihan bumerangina
takaisin kun noin sanoo :D En mä edes hakenut tuota työpaikkaa. Mutta tarjous
tuli niin sopivaan aikaan ja niin sopivana että eihän sille voinut sanoa muuta
kuin KYLLÄ! Heti kiitos. Minä <3 Verohallinto.
Mulla on sellainen tunne, kuin aurinko olisi noussut taas pitkästä aikaa kaamosajan jälkeen. Elämä johdattaa. Tästä tulee vielä hyvä. :)
Asiaa olisi vaikka kuinka paljon, mutta kello on jo ties mitä
ja huomenna on aikainen herätys. Mutta se on vielä lisättävä, että otin sitten
toisenkin äkkilähdön Vaasa-ratkaisun lisäksi. Mä päätin, että koska koko
joulunaika menee töissä, niin mä otan lomaa nyt. Sitäkin heti kiitos, lomaa ja
aurinkoa! Niinpä mä ostin lennot, ja nyt lähden sitten lauantai-aamuna perheen luo GRAN CANARIALLE!
Jep jep. Sanoiko joku äkkilähtö? Mä sanon! Seuraavaksi
moikkaillaankin aurinkoisemmista maisemista, adios!
Mä valmistaudun täällä mun ihanan siskoni Jennin saapumiseen!
Ei enää montaa tuntia jäljellä, kunnes onkin aika lähteä perhettä vastaan
Central Stationille :) Eilen illalla oli ylimääräistä aikaa ja jääkaappikin
epätavallisen hyvin varustettu, joten päätin ottaa leivontakirjan esiin ja
tsekkailla, mitä lähtisi kotoa löytyvistä aineksista syntymään.
Löysin vähän yli kuukausi sitten yliopiston kirjakaupasta
alennuksesta kiinnostavan leivontaopuksen: Ulrika Hofferin Smarta sötsaker - utan socker, gluten och mjölk. Kirjassa on
kaikenlaisia leipomuksia ihanien kuvien kera, ja kaikki reseptit ovat
sokerittomia, gluteenittomia ja maidottomia. Tosi kivoja reseptejä löytyy, ja
aika yksinkertaisista aineksistakin vieläpä! Luulen, että Jenni taitaa
selailla kirjan läpi heti tänne päästyään :D
Eilen illalla pyöräytin siis muutamat porkkanamuffinit.
Oikeastaan ohje oli bataattimuffinien resepti, mutta harmiksi mun jääkaapissa
odotellut bataatti piti sisällään kinder-yllätyksen… Sovelsin siis hiukan ja
vaihdoin bataatin porkkanaan! Hyvin toimi sekin mun mielestä :) Olen tehnyt
kyllä myös bataattiversion ja mun makuun se saattoi olla vielä pikkaisen
parempi. Kumpikin kokeilemisen arvoisia, porkkana/bataattiraaste pitää muffarit
sopivan kosteina!
Mä tein puolikkaan annoksen kirjan ohjeesta ja siitä tuli 4
keskikoista muffinia. Koko taikinasta tulee siis ainakin mun vuoilla 8
kappaletta. Kirjoittelen tähän nyt mun eilisen version Hofferin reseptistä.
Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Lisää joukkoon muussattu
banaani ja kaikki loput ainekset. Sekoita taikina tasaiseksi.
Jaa taikina vuokiin ja paista uunin keskiosassa 15–20
minuuttia. Voit testata kypsyyttä hammastikulla tai haarukalla.
Halutessasi kuorruta jäähtyneet muffinit kerroksella peanut
butteria. Koristeeksi sopivat esimerkiksi rusinat tai mulperimarjat.
Nauti hyvässä seurassa (esim. siskon kanssa :D) hyvän kahvin
kera! Mä otin jo pienen varaslähdön ja söin yhden tänään iltapäiväkahvin kera.
Muffari ja Nespresso ne yhteen soppii :D
Ihanat ystävät. Alan
jo uskoa, että mun ihanalla ystävällä Tiialla on jonkinlainen kuudes aisti.
Aina kun musta alkaa tuntua siltä, että nyt todella tarvittaisiin ystävää, niin
eikö kännykkään kilahdakin juuri silloin viesti Tiialta. Lauantaina yhdellä
heikoilla hetkellä alkoi kännykkä piippaamaan oikein urakalla ja ihmettelin,
mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu :D Tiiahan oli päättänyt lähettää oikein
kunnon kesäkuva-kokoelman meidän huikeasta kesästä! Just in time, ja hymyä riitti
loppuillaksi :)
Kesäkuva-kokoelman parhaimmistoa, mun huippukeksintö Himoksen teltta-alueella :D
Näin myös tänään pitkästä aikaa saksalaista ystävääni fikaneli kahvittelun merkeissä. Olimme tosi kivassa pikku kahvilassa Gamla
Stanissa ja rupatellessa kului äkkiä pari tuntia.
Onnellinen perheeni Kanarialla.
Osa mun perheestä on viime viikolla lähtenyt viettämään kolmen kuukauden
pituista seikkailua Gran Canarialle. Päivittäin sieltä on tullut ihanan
aurinkoisia kuvia ja iloisia kuulumisia. Mun mielestä on niin hienoa, että he
uskalsivat tehdä tällaisen irtioton ja saavat nyt nauttia lämmöstä ja
auringosta! Äidillä on kyllä ”pieni” työtavoitekin tällä reissulla, joten
hurjasti tsemppiä siihen!
Kelpais mullekin nää kotimaisemat :)
Siskon ja muun perheen
vierailun fiilistely. Mun siskolla on tänä viikonloppuna tankotanssikisat
täällä Tukholmassa, ja häntä on tulossa kannustamaan iso porukka perheestämme.
Jennin saan vieraakseni mun huoneeseen tänne Nackaan, muut yöpyvät hotellissa.
Huikea viikonloppu tiedossa siis! Odotan innolla Jennin esitystä, sillä en ole
vielä päässyt kertaakaan ihan livenä seuraamaan kisoja tai esityksiä.
Sunnuntaina päästään sitten viettämään isänpäivää yhdessä perheen kanssa :)
Kuva: Pauli Petteri Purtilo
Kuva: Pauli Petteri Purtilo
Hyvät uutiset
lääkärikäynnillä. Ihan vielä lääkäri ei mua terveeksi julistanut, mutta
näyttää siltä että mä olen jo paljon parempi :) Kuulemma 2-3 viikon päästä saan
alkaa kokeilla kevyttä liikuntaa! Juokseminen ja muu rankempi liikunta saa
tosin harmiksi odottaa vielä ainakin kuukauden. Joka tapauksessa, tällä
hetkellä kaikki liikunta on tervetullutta ja olen iloinen ettei tästä
kuitenkaan tämän pidempää taukoa näytä tulevan!
Kohta mennään taas yhtä terveenä kuin kuukausi sitten!
Karjalanpiirakat. Vihdoin
ja viimein! Näitä on odotettu! Mulla on ollut projektina koko syksyn löytää
Tukholmasta karjalanpiirakoita - Suomi-ruokaa, jota ehdottomasti rakastan. Koko
syksyn olin kuullut villiä huhua että Ica Maxissa olisi tätä herkkua
löydettävissä. Kaksi kertaa vedin vesiperän - kiersin koko valtavan kaupan
moneen otteeseen enkä siltikään kummallakaan kertaa löytänyt niitä. Kolmannella
kerralla kysyin vuokraemännältäni pilkun tarkan ohjeistuksen kyseisen
ruokalajin sijainnista kaupassa. No, sittenpä löytyi. Kirjaimellisesti se
sijainti. Hyllypaikka nimittäin ammotti tyhjyyttään, mutta tuotelappu paljasti,
että siinähän niitä OLI ollut. Siinä kohtaa oli kyllä oikeasti sellainen siis ei oo todellista -hetki. Kysyin
vielä myyjältäkin, että eikö näitä ihan oikeasti ole missään :D Tänään sitten
toiveeni toteutui viimein. Hötorgetshallenissa keskustassa nimittäin on Finska
Butiken! Sieltähän sitä löytyi, aitoa tavaraa :) Hiukan hintavia olivat kyllä,
mutta voi että kun oli hyvää! Pienet on ilot, haha.
Random juttu joka
nauratti. Kaikki on varmaan nähneet näitä kuha-juttuja sosiaalisessa
mediassa ihan riittämiin lähipäivinä. Mua ilahdutti se, että mun parin kesän
huikea kesätyöpaikka eli Verohallinto oli myös päättänyt osallistua tähän kyseiseen
some-villitykseen. Päivän naurut! Kaikki hyvin, kuha maksaa verot!
Tämä biisi. Robinin Lentoon -biisiä on tullut kuunneltua
muutamana päivänä aikalailla non-stoppina. Siinä on niin paljon positiivisuutta
ja iloa! Tekisi mieli vain lähteä heti tanssimaan, laulaa ja nauraa täysillä ja
huutaa jee ihan niin kuin biisissä. Tulee sellainen fiilis, kuin kaikki palaset
olisivat hetken aikaa aivan kohdallaan.
