Mitä mulle kuuluu?

Mitä mulle kuuluu? Mitä tässä on lähiaikoina oikein tapahtunut?

Mulle kuuluu ihan hyvää kiitos :D Tällä hetkellä on menossa vaihe, jota voisi kutsua superryynäykseksi. Reissumies täällä terve. Matkalaukku on ollut mun paras kaveri tässä Canarian reissusta lähtien :D Juuri ja juuri olen ehtinyt kotona Nackassa purkaa tavarat, pyykätä, käydä parilla luennolla ja sitten taas menoksi. Uudet tavarat laukkuun ja eikun ryynäämään! Olis varmaan mielenkiintoista laskea mun matkakilometrit marras-joulukuussa… Tälläkin hetkellä kirjoittelen tätä bussissa Vaasasta Poriin. Huomenaamuna lähtee sitten laiva Turusta kohti Tukholmaa, viimeistä kertaa. Isä tulee auton kanssa hakemaan nyt mun tavarat pois. Itse tulen Suomeen ”lopullisesti” sitten tiistaina ensi viikolla.

Tuttua hommaa, kolmas kerta tänä vuonna jo!

Toki se pyykkivuoro kannatti varata kello seitsemäksi aamulla. :D

Ihan todella äkkiä meni tämä syksy. Siis vastahan mä pakkasin tavaroitani vaihtoa varten? Ja nyt yhtäkkiä se on aika pitkälti siinä. Det var det, kort är gott.

Toki tätähän ne kaikki sanoivatkin silloin elokuussa, kun mä podin pientä lähtöahdistusta. ”Sun aika siellä Ruotsissa menee tosi nopeesti, ihan oikeasti. Sitten kun aika tulee, niin sä et halua lähteä sieltä edes pois.”

No, kyllä se nyt täytyy myöntää että oikeassa olitte. En sano etteikö siellä syksyn aikana olisi ollut hetkiä, jolloin musta tuntui että aika matelee enkä mä tiennyt miten päin olisin. ”Täällä mä nyt sitten käkäilen enkä tee mitään järkevää” oli mun peruskommentti kavereille, kun soiteltiin ja vaihdettiin kuulumisia tuossa lokakuussa. Toki onhan se niin, että jos on kipeänä kuukauden ihan missä paikassa vaan eikä kotoa pääse lähtemään, niin käkäilemiseksihän se menee ihan pakosti. Mutta loppuviimeksi, sen jälkeen kun tauti saatiin aisoihin niin lähtihän se aika siitä taas etenemään.

Tässä parina viimeisenä viikkona musta on jopa alkanut tuntua siltä, että en mä nyt hei ihan vielä ollutkaan valmis tämän Ruotsin kanssa. Olisihan mulla vielä vaikka mitä nähtävää ja tehtävää, justhan tämä vasta alkoi sujua… Tämä ilmiö on kyllä todettu jo ennenkin. Sitten kun alkaa tuntua siltä, että kaikki alkaisi olla kohdallaan, niin onkin jo aika lähteä. Harmi.

Hytti-selfie laivalla. Mulla oli yhen hengen hyttipartyt :D

Kukaan ei kuitenkaan sanonut etteikö mä ja Tukholma kohdattaisi vielä! Mä oon niin ihastunut siihen kaupunkiin. Tällä reissulla tuli kohdattua myös uusi rakkaus, nimittäin ruotsin kieli! Eihän mun svenska nyt ihan flytande vieläkään ole, mutta mulle on syttynyt kyllä palo käyttää sitä ja oppia sitä aina vain lisää! Vi får se :D

Maanantaina mulla on sitten viimeinen ruotsin kurssin seminaari. Siellä mun pitäisi pitää 15 minuutin esitelmä ja opponoida toista esitelmää. Tulee vähän jännää, varsinkin kun mietin, kuinka hyvin ehdin valmistautua tämän muuttorumban keskellä. Tiistaina onkin sitten aika sanoa heipat vaihto-ajalle. Ennen lentoa mulla on kuitenkin vielä viimeinen lääkäri Tukholmassa – nyt onkin sitten se totuuden hetki, saisko meikäläinen sieltä viimein terveen paperit ja luvan normaaliin urheiluun :D Jos jotain haluan Tukholmaan jättää, niin se voisi olla sitten se keuhkokuume. Siitä ei ripettäkään enää Suomeen tuoda!

Stureplanin jouluvalot

Vaasassa on alkanut taas Vaasan elämä rullailemaan eteenpäin. Oon ollut nyt pari viikkoa töissä ja täytyy kyllä sanoa, että mun on niin hyvä siellä Verolla taas. Tuntuu, että päivissä on taas jotain järkeä! Sitä surullisen kuuluisaa ”käkäilyä” ei ole tarvinnut pariin viikkoon harrastaa, ja se on ihan mahtavaa. Oon niin iloinen, että mulle tarjoutui tämä mahdollisuus. Työt tuo päivään kyllä niin paljon mielekkyyttä.

Oon nyt majaillut siskoni Jennin ja hänen kihlattunsa Teemun luona Vaasan ajat. Ai niin, eikä pidä unohtaa mun kummikisuja, Piitua ja Hillaa jotka siellä on myös <3 Voi niitä ihania, tuo jokaiseen päivään roppakaupalla iloa! Kummitätsän kultakisuliinit <3 okei, ehkä jätetään liika lepertely pois blogin puolelta :D Asiaan vielä siis, oma kämppäkin löytyi aikalailla heti ja odotan nyt että pääsen jossakin kohtaa muuttamaan sinne sitten! Vuoden alussa varmaankin.

Hilluska <3

Tammikuussa alkaakin sitten tämän kevään näytön paikka. Tavoitteena on, että kandin paperit olis mulla keväällä pihalla. Voi olla että motivaation kanssa menee jossain kohtaa vähän tappeluksi ottaen huomioon sen kuinka paljon syksyllä on opiskelut napanneet… Mutta kyllä mä sen sieltä puristan, watch me!

Mulla on ollut tässä vähän sellainen olo, että nyt alkaisi tämä kompastelu riittää. Nyt on vuoden aikana sattunut ja tapahtunut, ja nyt viimeisimpänä on ”keuhkiksen” jälkeen kerätty palasia kasaan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta nyt on jostakin syystä alkanut tuntua siltä, että nyt olisi aika. Mulla ei ole käsitystä minkä aika, mitä varten ja koska tarkalleen, mutta jostain mulle tuntemattomasta syystä mulla on vain sellainen tunne. Sellainen tunne, kun tähdet olisi siirtymässä kohdalleen. Jotain varten. Ja tässä mä nyt odottelen, että koska mentäis! Mulla on vähän sellainen tunne, kuin istuisin vaihtopenkillä ja odottaisin tietäen, että kohta on mun vuoro rynnätä pallon perään kentälle. Mähän suorastaan hypin paikallani täällä ja odotan koska pilli viheltää että mä saan mennä :D Sit kulkaa pelataan. Tai autovertausta käyttäen, valot on keltaisella ja mä oottelen, koska tulee vihreä ja saisin painaa tallan pohjaan. Mulla on tunne, että kohta mennään taas. Kauheen kiva olisi tietysti tietää että mihin :D

Ja taas mennään!

Mulla saattaisi olla vaikka pari vuorta siirrettävänä, en tiedä. Kunhan vaan löydän sen oman jutun. We will see.

En tiedä koska te kyllästytte näihin mun tekstien mukana tuleviin fiilistely- ja teemabiiseihin, mutta noh, täältä pesee taas. Niistähän se mun inspiraatio tulee, joten musta se kuuluu olennaisena osana mukaan :D Olkoon se sitten vaikka tän blogin tavaramerkki – fiilistelyä tekstin, kuvien ja musiikin kera. Kuunnelkoon sitten ne jotka haluaa! Tässä siis tulee: Roope Salminen & Koirat, Tähdet kohdallaan. https://www.youtube.com/watch?v=zp9r4JM1Sow

Energistä viikonloppua kaikille!

- Hanna