Olet kaunis, tiedä se

Kuva: http://www.picschamp.com/quotes-about-beauty/

Oon kuunnellut tässä viime päivinä paljon Robinin uutta albumia. Sieltä yhdeksi suosikiksi on noussut Kultakehykset. Siinä biisissä on mun mielestä sellainen sanoma, joka kaikkien pitäisi muistaa ja ihan oikeasti ymmärtää.

”Sun pitäs muistaa

Että kukaan meistä ei oo täydellinen eikä voiskaan

Kun tää maailma on täynnä virheitä

Sä huomaat, mä lupaan et sä huomaat

Et sä oot hyvä just noin kun oot”

”Sun sateiset silmät, ne näkee vaan pilvet

Mut oot siltikin niin älyttömän kaunis

Jos mä otan susta kuvan niin se kaipais

Kultakehykset”

Mä oon monta kertaa ihmetellyt, että miten ihmiset ei välillä osaa arvostaa omaa kauneuttaan. Liian usein nähdään vain se mikä on ”pielessä”. Unohdetaan kokonaisuus ja hyvät jutut. Mä ihmettelen sitä, miksi itse ajatella niin, että näytänpäs tänään kamalalta. Siitä tulee huono mieli vain tasan itselle. Kyllä kaikki varmaan tietää sen fiiliksen huonona hiuspäivänä tai kun asukriisi ei vain ratkea. Todellisuudessahan se on aikalailla omassa mielessä. Vai kuinka usein muka huomaat, että kaverilla olisi huono hiuspäivä? Niinpä.

Kuva: http://quotesgram.com/coco-chanel-quotes-on-beauty/

Kaikkihan olisi aikalailla jees, jos niitä asukriisejä tai mörköpäiviä tuntuisi olevan vain satunnaisesti. Harmiksi se ei monta kertaa ole niin, vaan itsensä vähättely on tapa, ja ihan tiedostamatta. Mä olen monilta naisilta kuullut, etteivät he oikein ole tyytyväisiä juuri mihinkään osaan itsessään. Myös sellaisten naisten suusta oon tämän kuullut, jotka on mun mielestä ihan huippukauniita. Tämä voi mun mielestä johtua kahdesta syystä, eikä kumpikaan oikein ole hyvä. Ensiksi, joko noin todellakin ajatellaan, eikä yhtään osata nähdä sitä omaa kauneutta ja hyvyyttä. Toiseksi, kyse voi tosiaan olla tuosta itsensä vähättelystä. Ei nyt välttämättä ihan ajatella, ettei MIHINKÄÄN oltaisi tyytyväisiä, mutta niitä omia hyviä puolia ei vain uskalleta sanoa ääneen tai uskalleta näyttää toisille.

Mä en oikein ymmärrä, että miksi. Miksi ei suostuta näkemään omaa kauneutta? Tai miksi siitä ei voida olla ylpeitä? Loppujen lopuksi kun kaikki on omasta mielestä kiinni. Aina on toki niitä, jotka muistuttaa enemmän jotakin tiettyä kauneusihannetta. Aina on jotain, joka ei ole ihan justiinsa. Mutta miksi keskittyisi niihin? Miksei mieluummin siihen, mistä tulee hyvä mieli ja hyvä olo? Siihen, miksi tuntee itsensä kauniiksi. Koska mä tiedän ja olen ihan varma, että kaikilla sellaisia asioita on. Mun mielestä omista hyvistä puolista saa ja pitää olla ylpeä! 

Mun mielestä mikään ei tee kauniimmaksi kuin se, että tunnet itsesi kauniiksi. Silloin riittää hymyä. Kehut kuulee ihan uusin korvin ja kadulla kävelee itsevarmemmin askelin. 

Kuva: http://www.lifehack.org/articles/communication/nothing-makes-woman-more-beautiful-than-the-belief-that.html

Mun mielestä on niin, että sitten kun tunnet itsesi kauniiksi, niin sen alkaa huomata muutkin! Silloin kehut on ihana ottaa vastaan, ja pikku hiljaa ymmärtää myös itse kehua toisia. Silmät oppii näkemään kauneuden ihan eri tavalla sen jälkeen, kun näet kauneuden ensin itsessäsi.

Mun mielestä kaikkien pitäisi välillä oikein pysähtyä ja keskittyä näkemään se kauneus itsessään. Sekä luonteessaan että ulkoisestikin. Mistä ominaisuuksista pidät itsessäsi? Mistä voit olla ylpeä joka kerta, kun katsot peiliin? 

Mä voin rehellisesti sanoa, että tunnen itseni kauniiksi joka päivä. Välillä on toki niitä kuuluisia hius- tai asukriisejä tai mörköpäiviä, tai monesti itsestä otettu valokuva ei miellytä. Mutta niinäkin päivinä mä hymyilen itselleni peiliin, ja muistutan että hymy on mun paras asuste. Se on kaunis päivästä toiseen ihan luonnostaan :) Mä oon tosi tyytyväinen just näin. Ja mun mielestä sen saa kertoa! Mä olen oman elämäni supernainen, ja kukas sen paremmin tietäisi ja mulle kertoisi kuin minä itse.

Hymy on kaunis vaikka suoraan suihkusta tulleena ja yöpuku päällä!

Valitettavasti mäkään en ole aina osannut ajatella ihan näin. Mutta siinä mä olen tosi onnellisessa asemassa että oon saanut huomata tämän positiivisen ajattelun voiman niin ajoissa. Ja sitähän pitää jatkaa koko ajan, että se pysyy yllä! 

Miten sitten pääsee alkuun? Miten nähdä kauneus itsessään?

Mun mielestä kehuminen on tämän lukon avain. Opettele kehumaan, sekä itseäsi että toisia. Ja sitten tärkeää: opettele kuuntelemaan ne kehut, jotka sinulle lausutaan. Jos joku kehuu kampaustasi, niin miksi vähätellä, että eihän tämä ole kuin tällainen ihan tavallinen. Ehei, ota kehu vastaan. Hymyile ja kiitä. Ymmärrä kehu. Paina se mieleesi ja muistele lämmöllä. Ja ensi kerralla kehu itse takaisin!

Usko pois, kun opit kehumaan ja ottamaan kehut vastaan, alat pikku hiljaa uskoa niihin. Ihan oikeasti. Been there done that! 

Ihanaa maanantaita kaikille oman elämänsä supernaisille (ja –miehille)! 

- Hanna

PS. Olisin halunnut linkata tuon ihanan biisin tähän mutta en löytänyt toimivaa vielä Youtubesta :( Spotifysta kuitenkin löytyy, joten sieltä kuuntelemaan!