Täällä sitä ollaan taas kotiutumassa Vaasaan! Mulla oli muutto
maanantaina, ja nyt päivät on mennyt aika pitkälti tavaroita purkaessa ja
kämppää siivoillessa. Toki töissä oon käynyt välillä verokarhuilemassakin :D
Nyt täällä alkaa näyttää jo aika kodikkaalta! Vielä on hiukan siivoilua
jäljellä, mutta muuten on tavarat jo paikoillaan. Pakko sanoa, että kyllä oma,
ihan se ikioma sänky on ihan maailman paras asia! Eilen illalla ihan vaan
makoilin sängyllä ja olin niiiin tyytyväinen. Kuuntelin seinällä tikittävää
tuttua kelloa, ja tajusin että tuo ääni on kyllä puuttunut pitkän aikaa. Niin
hienoa, että nyt ekaa kertaa mulla on oikeasti vain mun omat tavarat ympärillä,
jotka saan sisustaa ja pitää järjestyksessä ihan just niin kuin ite tykkään!
Huikeeta!
No mutta, asiaan. Wasa Sports Clubilla oli tänään avoimet
ovet. Siis kerrankin kun loppiaisena tapahtuu jotakin, niin olihan sitä nyt
mentävä. Mä luin mainoksesta, että Ladies Club & Spassa tuossa keskustan
salilla (ihan mun lähellä btw!) oli BioSignature-mittausta. Se on testaajan eli
Personal Trainer Eero Hakalan nettisivujen mukaan ”menetelmä, jolla pyritään
havainnoimaan hormonaalisia epätasapainotiloja kehossa kehonkoostumuksen kautta”.
Lisätietoa voit lukea täältä.
Oon ollut tästä mittauksesta jo pitkään kiinnostunut luettuani
siitä Ainon blogista. Nyt kun tilaisuus tarjoutui edullisesti, niin mähän menin
heti. Oli ihan tosi kiinnostavaa saada tietää, millä mallilla mun kehon
hormonitasapaino on.
Syksystä asti musta on hiukan tuntunut, ettei mun kropalla ole
ollut kaikki ihan justiinsa kunnossa. Ruotsiin muutto ja kaikki uudet jutut siellä
oli alkuun todella stressaavaa, ja henkilökohtaisessa elämässäkin tuli niin
sanotusti kuonoon pahemman kerran. Nukkuminen oli ollut huonoa koko vuoden ja mielessä
pyöri koko ajan huoli tulevaisuudesta. Alkusyksystä sairastin flunssan kahteen
kertaan plus kaikennäköistä epämääräistä mahakipua, josta kerran seurasi ihan
terveyskeskusreissukin… Kaikki tuntui
olevan ihan sekaisin ja vastustuskyky sanonko mitä. Lokakuussahan kroppa pisti
sitten jarrut päälle ihan täysin. Keuhkokuumeen myötä mun oli pakko pysähtyä.
Siinä kohtaa mäkin sitten jo tajusin, että nyt hei ihan oikeesti homma seis,
tää ei ole mikään leikin asia enää. Kiitos yläkertaan siitä että mä selvisin
noinkin nopeasti takasin pelikuntoon.
Näistä kahdesta kuvasta näkee mun mielestä hyvin, mitä oli meneillään. Eka kuva on otettu viikonlopulta juuri ennen keuhkokuumeen alkamista. Toinen kuva on otettu jouluaattona, mun ekalta oikeelta juoksulenkiltä syksyn jälkeen! Ekassa kuvassa on sellainen muka-hymy. Ei hyvältä näytä. Kasvot ihan värittömät, silmät kertoo ihan omaa tarinaansa. Toisessa kuvassa taas näkee ihan oikean hymyn – aidon ilon ja riemun. Terveemmät kasvot.
Mä siis tiesin jo tuohon mittaukseen mennessäni, että mun
kunto ei oo sama mitä ennen syksyä. Kiinnostavaa oli kuitenkin nähdä ihan
oikeasti se, mitä tällainen meno tekee kropalle. Olihan mulla jo ennustuksia ja
tiesin hyvin pitkälti mikä tässä mättää, mutta hyvähän se on kuulla ihan
ammattilaisen varmistus asiasta. Nyt mä tiedän myös mitä mun on ruvettava
korjaamaan, jotta keho voisi taas paremmin.
No, mikäs sitten oli tuomio? ”Tässä mitattiin nyt
stressaantunut keho” oli mittaajan ihan ekat sanat mun tuloksista. Ylläri :D
Sitten ruvettiin katsomaan tarkemmin tätä mun niin kutsuttua
”stressiprofiilia”. Mun kropassa on kortisolitasot liian suuret. Kortisoli on
siis stressihormoni. Koska kortisolia on liikaa, myös insuliinitasot on
nousseet sen myötä. Se on mielenkiintoista, koska kuulemma mun kroppa sietää
hyvin hiilareita. Testaaja sanoi, että mun ei ole hyvä pudottaa hiilareita
liian alas, sillä mulla se voi aiheuttaa sen, ettei keho toimi kunnolla ja
vastustuskyky alenee. Eli, note to self, VHH tai karppaus ei sovi mulle. Kiva
tietää tämä, että mun ei tarvitse ainakaan hiilareista kantaa ylimääräistä
huolta. Pitkän matkan juoksijana ne on kuitenkin mulle todella tärkeä energianlähde.
Mitäs sitten pitäisi tehdä, että nää kortisolitasot ja sitä
myötä insuliinitasot lähtisivät laskuun? Tittidii, seuraa päivän toinen ylläri:
”Nuku enemmän ja muista säännöllinen ruokailurytmi. Ateriat pitäisi syödä
maksimissaan neljän tunnin välein.”
Niinpä niin. Siinähän se tuli sitten varmistettua. Tässä
asiassa kerta kaikkiaan ei ole oikotietä onneen. Mä otan nyt tavoitteekseni
korjata nämä kaksi juttua per heti. Tiedän, että nämä asiat ei ole kyllä syksyn
aikana olleet mitenkään kunnossa, ja se näkyy heti voinnissa. Eihän mun kunto
missään retuperällä ole, mutta ehdottomasti tiedän, että voisin voida paremmin.
Mulle suositeltiin myös magnesiumin määrän reilua lisäämistä.
Mun pitäisi oikeasti syödä sitä paljon enemmän mitä nyt, ja tämä on kanssa otettava
nyt tarkasteluun. Lisäksi kuulemma
kalaöljyn pitäisi auttaa laskemaan kehon stressitasoja. Eipä sitten muuta kun
ravintolisäkaupoille!
Lisäksi Hakala oli sitä mieltä, että mun kannattaisi kokeilla
gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota. Tätä olen kyllä itsekin jo moneen
otteeseen miettinyt. Se voisi olla mun kropalle parempi ruokavalio. Täytyy
ottaa testaukseen sekin. Mutta ihan ensimmäiseksi korjaan sen unirytmin ja
ruokarytmin. Back to basics näköjään.
Kaiken kaikkiaan tosi tosi mielenkiintoinen mittaus mun
mielestä. Suosittelen kyllä kokeilemaan! Nyt se on sitten mun omissa käsissä
miten tästä eteenpäin, neuvot on saatu.
- Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti