 |
| Kuva: http://smashingup.com/30-stirring-quotes-about-life/ |
Jos mä olen aito itseni, niin siinä mä en koskaan voi olla
väärässä. Ja jos joku mulle silloin tulee kertomaan, että oon väärässä, niin
sitten mä en halua olla oikeassa. Mä oon aito itselleni. Ja mä uskon siihen,
että me kaikki voitaisiin olla. Me voitaisiin olla jotain oikeasti. Aidosti ja
rehellisesti. Mitäs jos aloitettaisiin heti tämän vuoden alusta asti?
Liian usein tulee mietittyä, että mitä jos. Mitä jos mä olisin
tehnyt jotain toisin, mitä jos en olisikaan ollut sellainen tai tällainen tai
mitä nyt ikinä. Jos asiat olisivat menneet toisella tavalla, mitä jos. Asiat
kuitenkin menivät juuri niin kuin menivät, ja siihen on syynsä. Mä uskon, että
kaikella on oma tarkoituksensa. Mä en aina näe sitä heti, mutta uskon että
kyllä se siellä on. Voi olla, että joistakin asioista mä en löydä sitä
tarkoitusta koskaan. Mä voin vain luottaa siihen, että kaikki menee lopulta
parhain päin. Siihen, että kyllä musta pidetään huolta, vaikka en itse sitä
tarkoitusta löytäisikään.
Se, miksi mä voin luottaa tähän, johtuu siitä että mä olen
ollut aito. Oma aito itseni, ja uskon siihen, että silloin mä en vaan voi olla
väärässä. Silloin mä olen tehnyt juuri ne asiat, jotka on tuntuneet oikeilta,
ja siksi mun ei tarvitse ajatella, että mitä jos. Mulla on silloin tarjottavana
jotakin oikeaa ja rehellistä. Jos se ei ole jollekin tarpeeksi oikeaa, niin
sille mä en sitten voi mitään. Siitä en voi muuta kuin olla pahoillani. Sen
jälkeen se ei ole enää mun huoleni.
 |
| Kuva: http://veera-helmi.blogspot.fi/2015_10_01_archive.html |
Liian usein ihmiset elävät kuin jossain kuplassa. Asioita
tehdään, koska niitä jotenkin ”pitää” tehdä ja koska kaikki muutkin. Liian
usein unohdetaan se oikea minä eikä ajatella asioita itse loppuun asti. Kuka
minä olen, ja mitä juuri minä haluaisin tehdä? Mihin minä uskon? Mitkä ovat
juuri minun tavoitteeni? Ihmisillä on liian kiire elämään vain jotakin elämää,
sellaista, jota elämän ”pitäisi” olla.
Mitäs sitten kun se kupla puhkeaa? Mitäs sitten tapahtuu?
Mä kerron. Mä olen itsekin elänyt siinä kuplassa, ja ihan
liian pitkään. Siinä kuplassa, jossa mietitään mitä muut tästä ajattelee ja
miten mä voisin olla muiden mielestä parempi. Mä elelin siinä onnekkaasti viime
kevääseen asti. Ties kuinka kauan olin kasaillut jotakin korttitaloa, joka
pyrki johonkin, aina vain korkeammalle ja korkeammalle. Kerros kerroksen
perään, ja vaikka minkälaisia rakennussuorituksia siellä välissä oli, niin
mikään ei tuntunut huipulta. Ihan kivoja juttuja siellä oli, mutta ei
huippuhetkiä.
Sitten se vaivalla kuplan sisään kasaamani korttitalo romahti
helposti, ihan yhdessä yössä. Jos vain rakentaa ja rakentaa, muttei ymmärrä
edes mitä rakentaa tai haluaako rakentaa sitä, voitte kuvitella, ettei
tuollainen talo millään vakaalla pohjalla ole. Huippua ei koskaan saavuteta.
Ja nyt niitä kortteja on sitten keräilty oikein urakalla.
Kuplan puhjetessa kortit levisivät minne sattuu.
Nyt mulla on kuitenkin tilaisuus katsella niitä kortteja ihan
uusin silmin ja ihan oikeasta maailmasta. Mun omasta maailmasta ja omista
lähtökohdista. Nyt mä voin opetella näkemään sen, mitä kortteja mä oikeasti
tarvitsen. Mistä korteista mä ehdottomasti haluan taloni rakentaa. Nyt mä osaan
kiinnittää huomiota siihen, mitkä kortit kannattaa sinne talon perustaksi ja
tukipilareiksi laittaa ja lopulta näen senkin, mitkä kortit ei mun taloon
kuulu.
Mun on hankala kuvitella, että voisin mennä enää takaisin
siihen kuplaan. Onhan se toki helppoa hetken – ei tarvitse itse miettiä, kuka
olet ja mitä haluat, otat vain valmiin paketin ja rakennat siitä sitten
parhaasi mukaan. Moni ei ikinä edes poistu tästä kuplasta. Todella moni ei
varmaan edes tiedä elävänsä siinä, tai että sellaista edes on. Mä koen
kuitenkin jättäneeni sen taakseni, enkä sinne halua enää palata.
Mihin mä sitten olen menossa? Se on sitten jo ihan toinen
kysymys. Mulla ei tällä hetkellä ole mitään käsitystä. Kokeillaan jotakin
suuntaa, ja jos se ei ole oikea, niin käännytään sitten seuraavasta mutkasta
toiseen suuntaan. Kyllä mä tiedän, että sinne metsänkin puolelle varmasti
eksytään vielä ihan useampaankin kertaan, mutta hei, mä oon silti menossa.
Eteenpäin ja ilman tarvetta katsella takaisin päin. Mä valitsen mennä tätä omaa
tietäni ja omaa reittiäni. Miksi valita se eniten kuljettu reitti, jos mun
omasta voi tulla niin paljon parempi?
Mä tähtään tässä ehkä jonnekin mitä mä en nyt näe. Menen vähän
sinne sun tänne ja harhailen kuin Kolumbus tai Odysseus konsanaan. Onhan mulla
visioita ja unelmia. Syvällä sisimmässäni mä uskon, että kyllä mä ne vielä
saavutan. Taistelen sen puolesta mihin
mä uskon. Etsin ja löydän sen oman jutun. Rakennan siitä mitä mulla on.
 |
| Kuva: https://www.pinterest.com/explore/love-life-quotes/ |
Nyt mä tiedän jo, että mulle on jaettu korttitaloni
peruspilareiksi aika hyvät kortit. Perhe ja ystäviä, turvallinen elinympäristö,
terveyttä ja koulutusta. Kaikkia korttipakan neljästä eri maasta mä olen saanut
runsain mitoin.
Mutta pakassa on myös se yksi kortti, josta ei oikein tiedä.
Se voi olla hyödyksi tai haitaksi. Se voi nousta korttipakasta koska vain, ja
sitten se on vain otettava vastaan. Se kortti on jokeri. Sattuma. Siinä sitten
nähdään, kuinka taitavasti pelaaja sen jälkeen osaa korttinsa pelata. Sitten on
oikeastaan aikalailla sama, onko kädessä ässiä tai kakkosia.
Loppujen lopuksi mä en kuitenkaan usko siihen, että täällä
pitäisi ruveta määrittelemään voittajia tai häviäjiä. Jokainen tekee
korteillaan mitä parhaaksi näkee, ja niin sen pitää ollakin. Jokainen toki
yrittää voittaa. Mutta kaikki tekevät sen omillaan, omissa peleissään. Mä sain
nämä kortit, näistä mä rakennan. Siihen ei voi jäädä vellomaan, mitkä kortit naapurin
kädestä löytyy. Mun korttitalo syntyy mun omista korteista eikä kenenkään muun.
 |
| Kuva: https://www.pinterest.com/explore/elämästä-sanottua-929900110692/ |
Voinko mä sitten olla tässä väärässä? Sitä mä pohdin nyt, ja
joudun pohtimaan aina uudelleen ja uudelleen. Mutta vaikka mä en mistään muusta
olisi varma, niin ainakin yhdestä asiasta: mä ajattelin just niin kuin
kirjoitin. Ihan aidosti ja oikeasti.
Lopuksi vielä biisi, josta oon saanut niin paljon inspiraatiota. Tää oli Spotifyn mukaan mun vuoden kuunnelluin biisi! En ihmettele yhtään, sen verran tätä on tullut kyllä fiilisteltyä. :)
- Hanna
P.S. Katsoin tuon musiikkivideon itsekin vasta äsken. Meni oikein kylmät väreet. Ihan huippu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti