Mitäs jos ei enää jaksa?

Mitä silloin pitäisi tehdä, jos ei vaan enää jaksa? Silloin, kun tuntuu että kaikki voimavarat on ihan lopussa. Eteenpäin ei pääse enää metriäkään, ei vaikka kuinka yrittäisi riuhtoa. Vaikka kuinka yrittäisi sanoa, että nouse ylös ja jatka. Älä luovuta, what doesn’t kill you makes you stronger.

Mun kokemuksieni mukaan toi lause ei vaan joskus pidä paikkaansa. What doesn’t kill you makes you smaller. Ensimmäisenä mainittu lause toimii tsemppinä tiettyyn rajaan asti. Mut sitten kun mennään oikeasti sen rajan yli, niin sitten ei enää auta. Sitten vaan tuntee olevansa pieni ja heikko. Ja sitten sitä vain syyllistää itseään, että come on, nyt lopetat ton valittamisen ja jatkat hommia. Älä ajattele. Oot vahvempi kun tää kaikki. Mitä tahansa teetkin, niin älä nyt missään nimessä paljasta heikkouttasi kenellekään.

"What doesn't kill you makes you smaller,

What doesn't kill you makes you cold,

What doesn't kill you makes you wonder,

If all there is is nothing at all"

– Smaller, Erik Hassle

Mut mitäs jos ei vaan pysty? Musta tuntuu, että sit alkaa olla aika myöntää, ettei olekaan vahvempi. Sitten mä olen heikko, enkä mä jaksa enää pakottaa itseäni muuhun. Se riitti sitä rataa, koska selkeästi muu ei vaan toimi. Jos sillä metodilla ei ole tullut parempi olo vaikka kuinka kauan yrittäisi, niin sitten olis varmaan aika muuttaa taktiikkaa. Joten, tästä päivästä lähtien mä annan itselleni luvan olla heikko. Katotaan mitä tapahtuu.

No niin, mitenkäs tää uusi taktiikka sitten toimii? Tää vois olla vaikka tästä lähtien nimellä ”mutkat suoriksi” -taktiikka.

Mitäs jos mua itkettää? No sit itketään.

Mitäs jos mua ahdistaa? Älä estä, annat vaan sen tunteen tulla.

Mitäs jos mua surettaa? Eipä se suru taida muulla lähteä kuin suremalla se pois.

Mitäs jos mä en vaan jaksa? No älä pakota itseäsi. Kyllä sulla sit on aikaa, kun taas jaksat.

Mitäs jos musta tuntuu ettei tää koskaan lopu? Nii, mikä kiire sulla on? Anna itselles aikaa saada kaikki taas kuntoon. Tää ei taida olla nyt enää kuukaudesta eikä paristakaan kiinni. Meet omaa tahtias sitten.

Arvatkaa mitä, mua helpotti tää jo nyt. Ja arvatkaa mitä muuta mä tajusin nyt kun kirjoitin nää kaikki tähän ylös? Olis varmaan alusta asti ollut helpompi kuunnella paria ystävää, jotka mulle on jaksanut tän kaiken sanoa varmaan sataan kertaan :D Mä yritän muistaa nämä nyt, mutta soitan varmaan silti toiset sata kertaa ihan vaan kuullakseni taas nää samat asiat uudelleen ja uudelleen.

Tää kaikki siks koska nyt mä vaan annoin ittelleni luvan olla heikko. Mitäs sitä sen enempää enää piilottelemaan. Ja sitä paitsi, mun mielestä joskus vahvuutta on se, että uskaltaa olla heikko. Oliskohan elämä helpompaa, jos viimeinkin noteerattaisiin se norsu olohuoneessa?

– Hanna

Kuva: http://www.picturequotes.com/when-theres-an-elephant-in-the-room-introduce-him-quote-82241